22.12.2017 Yli-Mäkelän tilan kuulumisia 2017

Edesmennyt Netta-koira tarkastelee ojan syvyyttä iltalenkillä omissa peltomaisemissa.

Vuosi on taas hurahtanut ohi, eikä Yli-Mäkelän tilan blogia ole ehditty päivittää kertaakaan. Mutta onhan näin joulun alla hyvä summata vuosi ja laittaa se pakettiin. Vuosi 2017 oli sääolosuhteiltaan haastava, kuten jokainen varmaan huomasi kesän säistä. Yli-Mäkelän arkeen kylmä kesä ja märkä syksy toivat oman lisänsä.

Tänä keväänä viljaa peitattiin kahdella, jopa kolmella eri aineella yhtä aikaa. Ensimmäinen peittaaja laittoi tautisuojauksen, toinen fosforin, mangaanin ja muut hivenaineet. Peittaaminen onnistui hyvin ja helposti sarjatyönä. Mutta erityisesti fosfori jyvän pinnassa hidasti valumista täyttövaunusta.

Tuhoutuneen ja lopetetun rukiin päälle suorakylvetään ohraa.

Toukotöihin päästiin melko normaaliin aikaan 7. toukokuuta. Toukotyöt sujuivat ilman isompia sateita ja viljat orastuivat hyvin. Toukokuu oli melko viileä ja vanhan kansan viisaus "vilu viljan kasvattaa" piti taas paikkansa. Oraat pensoivat tiheiksi, ja kesäkuun puoleenväliin mennessä ne meinasivat jo kärsiä kuivuudesta ja kylmyydestä. Syysviljoista ruis lähti keväällä kasvamaan hyvin, mutta kymmenisen hehtaaria ruista ei selvinnyt talvesta. Syysvehnä tuli hangen alta erittäin tiheänä ja lupaavan oloisena, mutta kylmä ja kuiva kevät harvensivat oraita viikko toisensa jälkeen, eikä kasvua tapahtunut juuri ollenkaan ennen kesäkuun puolessa välissä tulleita sateita.

Toukotöitä saatiin tehdä hyvissä olosuhteissa ja matojakin taisi löytyä lintujen määrästä päätellen.

Kerääjäkasvejakin kylvettiin kohtalaisella menestyksellä.

Kevätviljoille kesäkuun sateet tulivat juuri oikeaan aikaan ja kasvustot pärjäsivät hyvin koko kesän. Kasvukaudella sadepäiviä oli paljon, mutta sademäärä jäi tällä alueella kohtuulliseksi. Lämpösummaa ei vain meinannut kertyä kesän aikana ja heinäkuun lopulla jo mietittiin, päästäänkö kaikkea viljaa puimaan tänä vuonna ollenkaan. Rukiinpuinti alkoi lopulta 2 - 3 viikkoa myöhässä elokuun viimeisellä viikolla. Satomäärä ja laatu olivat hyviä. Kevätviljojen puinnit pääsivät vauhtiin vasta syyskuun puolella. Puintipäiviä ei meinannut sateen takia löytyä, mutta joka välissä puitiin kun vaan oli mahdollista. Välillä apuna olivat ohranpuinnissa Hannu Vuorikko ja rapsinpuintiin tuli avuksi Petri Rappula. Ilman heidän panostaan osa puitavista olisi varmasti jääneet lumen alle.

Rukiin heilimöintiä eli pölytystä juhannuksen aikaan.

Sato oli määrällisesti hyvä, mutta laadullisesti vain rukiit ylsivät normaalille hyvälle tasolle. Vehnillä valkuaiset ja hehtolitrapaino olivat hyviä, mutta sakoluku matala. Mallasohrasta monitahoiset ohrat olivat laadukkaita, mutta myöhäisissä kaksitahoisissa lajikkeissa osa ei kelvannut Fusarium-pitoisuuden takia. Rapsin sato oli ihan hyvä, vaikkakin puintiolosuhteet todella märät. Viljojen puintikosteudet olivat keskimäärin lähempänä 30% kuin 20% ja kuivurit polttivat öljyä syksyllä ennätysmäärän. Kaikenkaikkiaan mielenkiintoinen kasvukausi ja hyvää siinä on ainakin se, että se on ohi. Alla olevissa kuvissa tunnelmia puinnista sekä kostean viljan tuomista haasteista...

Eri lajikkeiden tähkät vertailussa.

Harjoittelija Pinja osoittautui ammattilaiseksi koneen kuin koneen ratissa.

Syysviljat kylvettiin menetelmällä kiekkomuokkaus 1x 20cm, ja jyrsimällä kerran. Pelto jäi kylvön jälkeen erittäin kuohkeaksi ja tiiviistä savesta huolimatta läpäisi veden syksyn kovissakin sateissa.

Paistoi se nähtävästi joskus aurinkokin puintiaikaan.

Tämän syksyn puinteja kuvaa märkyys ja sen tuomat puimurin seulojen tukkeutuminen ja putsaaminen moneen kertaan...

Kostea vilja toi toisinaan omat ilonsa työntekoon...

Tuttua puuhaa tänä kesänä, puimurin pesua!